keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

It´s my life


Perjantaina 17.6. olin pikkuveljeni kanssa Helsingin stadikalla Bon Jovin keikalla.
Meillä oli liput ostettuna D-katsomoon ja minä onneton en tajunnut, että pitää juuri siitä D-portilta mennä sisälle.
Menimme C-portista ja siinä järkkäritäti leimattuaan lippuni sanoi, että sieltä olisi kuulunut mennä. Hän kysyi toiselta järkkäriltä että mitä tässä tilanteessa kuuluu tehdä. Järjestysmies oli ohjaamassa meitä sisälle, kun hän kolmannelta järkkäriltä kysyi, että mistä kautta me päästään, kun väärästä portista mentiin sisälle. Tämä kolmas järkkäri ohjasi meitä D-portille ja oltiinkin jo puolessa välissä matkaa kun hän sanoi, että jos haluamme, niin voimme mennä inva-paikoillekin. Ollaan oikeutettuja käyttämään, kun minulla kyynärsauva oli mukana.
No ajateltiin, että mennään sitten. Järkkäri huuteli tovereilleen, että tulee kohta takaisin, kun ohjaa tämän liikuntarajoitteisen saattajineen ensin tuonne inva-katsomoon. Kiva ettei siitä asiasta mitään numeroa tehty ;)

Paikka osottautui paremmaksi mitä meidän ostetut paikat oli. VIP-katsomon vieressä, lavalle hyvä näkymä, vaikka sivuttain olikin. Vaikkei minulla kehitysvammaisia ja invalideja mitään vastaan ole, niin kieltämättä oli vaivautunut olo siellä katsomossa. Veljen kanssa pohdittiin, että miten tässä kehtaa keikkaan eläytyä kun kädetöntä ja jalatonta vieressä.... Ei me kuitenkaan hiljaa paikallamme kädet ristissä istuttu.
Eräs pieni mies istui minun likellä. Hän oli n.9-vuotias kehitysvammainen poika, joka oli äitinsä kanssa keikalla. Poika rokkasi täysillä koko keikan ajan!! Hän innokkaasti heilutteli ja taputti käsiään musiikin tahdissa. Tuossa pojassa on asennetta! Ajattelin, että hän kyllä nauttii elämästään täysillä.

Sairastumiseni jälkeen olen yrittänyt nauttia arjen pienistä asioista erilain mitä ennen ja että osaisi ottaa joka hetkestä edes sen pienen ilon. Osaisi arvostaa niitä asioita mitä on ja ottaa ilo irti...

Keikka oli aivan mahtava, vaikka artisti loukkaantui kesken esiintymisen. N. tunti oli keikkaa ollut ja sitten solisti liukastui ja polvesta meni nivelsiteet. Täytyy kyllä ihailla ja kunnioittaa sitä sisua, kolmen tunnin keikka vedettiin loppuun ja mies rokkasi loppuun asti täysillä! Vettä satoi koko ajan kaatamalla, bändi rokkasi ja yleisö lauloi kaikki biisit mukana!!!! HIENOA BON JOVI JA KIITOS!!!!!!

Takaskreenin koko ei ihan pääse oikeuksiinsa, mutta ei sitä turhaan maailman suurimmaksi kehuttu. Sivuilla olevat näytöt oli 7,5 m x 7,5 m.




Ei kommentteja: