perjantai 17. heinäkuuta 2009

Suolaista herkkua

kuva on hiukan väärinperin, mites se nyt noin.... Eli kinkkupiirakka ja tonnikalasalaattia.
Miehen sisko oli avomiehensä kanssa yötä ja tänä aamuna lähtivät Pieksämäelle auto täynnä. Siellä on Big Weels-kokoontuminen, johon meidänkin auto menee näytille.

Pysy aina pikkuveljenä ja lintuna, älä koskaan miehisty...

Pappan 70-vuotiskortti ja pikkuveljen rippikortti
3D-kuva likempää


Sisäsivun runon löysin positiivareiden sivuilta.

ja päivityksiä, päivityksiä...

Kyllä taas on aika vierinyt ja kuvia kone piukassa, joita pitäisi teille esitellä...

Raparperipiirakan ohjeen löysin Herkkukirpun blogista. Hyvää oli.

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Miten niin mää tykkään pinkistä...

Tuota pinkkiä on kertynyt, joten ironisesti voisi kysyä, että miten niin mää tykkään pinkistä...?!Perjantaina täytin neljännen kerran 25 (elikkäs 28)

Kuvassa näkyvät leikkokukat ja kortin sain ystävättäreltäni Hannalta. Pinkit sokeri-, kahvi- ja teepurkit sain isältä. Pinkin langan sain äiteepuolelta ja nuo vihreän ja violetin langan kävin tänään ostamassa. Kyllä tuo neulominen on kivaa, mutta jos nyt vaan kaulaliinalla alottaisi ja sitten myöhemmin voisi kokeilla jotain muuta. Haaveena olisi villapaidat, -sukat, -takit...

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Uusia tuulia....

Korujen teko ei ole innostanut viimeaikoina. Yksinkertaisesti ei ole aikaa tehdä. Lapsien nukkuessa voisi jotain väkertää, mutta silloin ei jaksa/viitsi. En kuitenkaan aio noita korujuttuja myydä pois, jos joskus innostuu tekemään tai tulee tilauksia (toivossa on hyvä elää sano lapamato ;D )

Nyt olen innostunut neulomisesta! Myös äidin antamaa ompelukonetta (joka on varmaan 15 vuotta vanha) voisi opetella käyttämää.
Tänään tyttären kanssa mennään kirjastosta hakemaan neulekirjoja ja lankakauppaan. Sain äiteepuolelta ihanaa pinkkiä lankaa, jonka seuraksi ajattelin vihreää, violettia tai mustaa. Kaulaliinan tapasta nyt olen kutimilla tehnyt, mutta katsotaan mitä siitä tulee... (tuleeko mitään

keskiviikko 24. kesäkuuta 2009

Talviturkki veks, eli retki rantsuun

Tänään kun mies pääsi töistä, nakitin hänelle heti pojan vahtivuoron. Tytön ja kaverin, Hannan, kanssa lähdettiin pyörillä kohti rantaa.
Rantaan on vissiin pari kilometriä matkaa ja siitä joku puolisen kilometriä niin soraista tietä, ettei apupyörillä ajo suju.
Noh tyttö käveli ja minä talutin molemmat pyörät. Sitten neiti honasi, että hänhän voisi mennä Hannan tarakalle istuun. Siinä menikin loppumatka joutuisasti ja reilu tunti oltiin rannalla.

Ja kaikki kolme käytiin heittään talviturkit pois!

Oli kiva iltapäivä. Puoli yhdeksän aikaan oltiin kotona ja neitikin mukavan helposti meni nukkumaan.

Ihania tälläiset päivät kun uhmasta ei tietoakaan !!!!!!